lauantai 27. elokuuta 2016

Donegalin Virpi

 Löysin täydellisen langan, josta halusin itselleni huivin. Olin pitkään ihaillut Janina Kallion huiveja ravelryssä ja facebookissa. Vähän vaan hirvitti langan hinta. Näin kallista lankaa, en ole ennen malttanut ostaa. 50 g/190 m maksoi 10,50 euroa. Eihän tuo nyt vielä mikään huippukallis tietenkään ole, mutta itse olen tähän asti tyytynyt halvempiin. Tämä väri ja langan epätasaisuus olivat kuitenkin juuri sellainen, jota olen etsinyt. 

Kotiin päästyä aloin sitten selailla ohjeita. Mikä niistä kaikista kauniista huiveista olisi sellainen, joka sopisi tuolle langalle? Wildheart? Melodia? Drops of Honey? Ehkä sittenkin joku Heidi Alanderin malli? Selasin ravelryä hakemalla tuosta langasta tehtyjä malleja. Ei, mikään ei oikein houkuttanut. Kunnes muistin nähneeni joskus aivan täydellisen huivin. Nyt en vaan meinannut muistaa sen nimeä. Enkä ollut laittanut sitä ravelryssä suosikkeihinikaan. Miksen?!? Onneksi jotain kautta kuitenkin löysin Virpin. Niinpä ostin taas uuden ohjeen.

Ostettuani ohjeen aloin tutustua siihen. Ja heti iski paniikki. Se ei ollut ohje silmukka silmukalta, vaan silmukkamääräkin oli noin määrä. Googletin sitten huivin ja löysin suunnittelijan blogin lisäksi toisenkin blogin, jossa kerrottiin tästä huivista. Niiden avulla uskalsin aloittaa huivin. Puolikuun pituus minulla oli 98 cm ja silmukoita silloin 165.

Ensimmäisenä iltana tein ensimmäisen kaaren ja ensimmäisestä kiilasta pari ensimmäistä käännöstä kesken kerroksen. Seuraavana iltana jatkoin pitsineuletta ja huomasin, että olin ensimmäiset käännökset tehnyt väärin. En kuitenkaan viitsinyt purkaa. Ajattelin, ettei sitä huomaa valmiissa huivissa eikä varsinkaan käytössä. Taas työ jäi hetkeksi lepäämään. Kun sitten taas jatkoin, huomasin, että olin taas tehnyt väärin. Olin tehnyt ylivetokavennuksia, kun olisi pitänyt kutoa 2 oikein yhteen. Noh, taas ajattelin, ettei sitä huomaa käytössä ja jätin purkamatta. En edes tiedä, montako kertaa tein jonkin virheen huivissa. 

Kolmannen kerän jouduin aloittamaan, kun huivista oli päättelykerroksen lisäksi tekemättä 1,5 kerrosta. Onneksi ostin 3 kerää! Loppukerästä saan vielä pienet kämmekkäät tai ranteenlämmittimet huivin kaveriksi. Saapa nähdä sitten, miten tuo lanka käytössä käyttäytyy. Tähän mennessä mikään lanka ei ole minua kutittanut. Tätä tehdessä huomasin kuitenkin, että kun työ lepäsi paljailla reisilläni, lanka kutitti aika ilkeästi. 

8-vuotiasta hovawarttianikin nauratti joutuessaan malliksi. 

Googlettamalla sain selville, että Donegal on kaupunki Irlannissa. Irlanti on aina kiehtonut minua. Sinne haluaisinkin vielä joskus matkustaa. Niinpä Donegalin historiakin kiinnostaa. 

Wikipedia kertoo, että kaupungin ympäristöstä on löydetty viitteitä esihistoriallisesta asutuksesta, kuten muun muassa pyörölinnoituksen jäänteet ja muita vastaavia taidonnäytteitä. Erään asiakirjan mukaan alueella olleen tanskalaisten viikinkien linnoituksen tuhosi 1159 Irlannin kuningas Muirchertach MacLochlainn. Viikinkiasutus on mahdollisesti antanut kaupungille sen nimen.

Donegalin kaupunki on kuuluisa O’Donnel -suvun entisenä kotipaikkana. Suku vaikutti Irlannin historiassa erityisesti 1400–1600-luvuilla, jolloin se vastusti Englannin miehitystä Irlannissa. Itse kaupunkiin kuuluu Donegalin linna ja 1400-luvulle ulottuvan fransiskaaniluostarin jäänteet. Teoksen Annals of the Four Masters uskotaan saaneen 1600-luvulla alkunsa kyseisessä luostarissa. Tarina Tyrconnelin lordista Red Hugh O’Donnellista on aiheena monissa kirjoissa ja elokuvissa, muun muassa Disneyn elokuvassa Kapinallisten kuningas vuodelta 1966.

Malli: Virpi
Lanka: Lang Donegal
Puikot: 5 mm
Koko: 216 x 44 cm
Paino: 120 g

lauantai 20. elokuuta 2016

Vaaleanpunainen unelma

Työkaveristani tuli keväällä pienen tytön mummo. Sitä ihastusta ja ruusnpunaista onnea kun aikani kuuntelin, tulin niin hempeälle tuulelle itsekin, että aloin kutoa vaaleanpunaisia junasukkia. Eihän nämä sukat mikään unelma ole, mutta uusi ihmisen alku on niin mahtava asia, ettei sitä aina oikein edes ymmärrä. 

Tein näitä sukkia pääasiassa töissä ruokatauolla; sopivan pieni käsityö otettavaksi mukaan eväslaukkuun. Sukat valmistuivat ja tuli kesä. Eihän kesällä villasukkia tarvita? (Tänä kesänä kyllä ainakin itse tarvitsin aika useinkin.) Mummokaan ei enää joka päivä hehkuttanut pientä tyttöä ja sukat unohtuivat minulla pääteltävien koriin. Nyt sukat on päätelty ja minulla on työt loppu. Siis ihan oikeat palkkatyöt näiden sukkien lisäksi.  

Alemmassa kuvassa muuten värit ovat oikeanlaiset.

Malli: Junasukka
Lanka: Novita Wool
Puikot: 2,5 mm
Koko: n. 1-vuotias
Paino: 35 g

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kolme kertaa P

P niinkuin pipo. P niinkuin punainen. P niinkuin palmikko. Kuvissa väri on taas hieman erilainen kuin luonnossa. Oikeasti väri on viiniin vivahtava eikä näin ruskea punainen. Näitä pipoja on kiva kutoa telkkaria katsellessa. Paksusta langasta isoilla puikoilla tulee nopeasti valmistakin. Pipo valmistuu parin elokuvan aikana. Pääteltävääkään ei ole kuin kaksi lankaa ja tupsun kiinnityslangat. En enää edes muista, montako tällaista pipoa olen tehnyt. Tätäkin lankaa hamstrasin alennusmyynnistä eri värejä. Harmi, ettei valkoista Naavaa enää ollut saatavilla. 

Malli: Vanha malli
Lanka: Novitan Naava 587
Puikot: 5 mm
Paino: 178 g


tiistai 2. elokuuta 2016

Pitsiviikko 2016

Raumalla järjestettiin 46. kerran pitsiviikko. Kiertelin kaupungilla perjantaina ja totesin, ettei yksi päivä riitä millään, jos haluaa nähdä kaiken. Alla kuitenkin joitakin kuvia pitsiviikolta. 

 Marelassa oli esillä puolalaisia pitsejä Bobovan kaupungista. Siellä onkin nyplätty jo 1700-luvulta asti.

Tässä lähikuvaa ylempänä olevasta liinasta.

Puolalainen hevonen. Tykkään itse enemmän tällaisesta nypläyksestä kuin niistä perinteisistä raumanpitsiliinoista, joita en kuvannutkaan lainkaan.

Marelassa oli myös 50-vuotta nyplänneen Eija Kaitalan näyttely, josta tämäkin liina on. Eihän nyplätynkään pitsin ja liinan tarvitse aina olla valkoinen tai pellavan värinen? 

Eija Kaitalan nypläämä kaunis pääsiäiskoriste. 

Eija Kaitala oli koristellut joulukuusen nyplätyillä koristeilla. Aika tyylikäs, vai mitä?


Myös ylläolevat kauniit tähdet ovat Eija Kaitalan näyttelystä. 

Nyplääjät ry:n näyttelyssä Vanhalla Opistolla näki perinteisiä pitsiliinoja. Esillä oli onneksi myös uudempaa nypläystä  Nyplätyllä pitsillä voi koristella myös vaatteita, kuten Taina Uitto on tehnyt. 

Verhoihinkin voi nyplätä erilaisia pitsejä reunapitsien lisäksi.

Duo Nefelin tanssijattaret esiintyivät Kauppatorilla upean värikkäissä tanssipuvuissaan.

Nämä korut ostin itselleni. Kaulakoru on Keramoksesta. Korvakorut on tehnyt unkarilainen Szilvia, joka nykyään asuu Raumalla. Hänellä on Vanhassa Raumassa Elukkapaja, jossa hän tekee taidetta punasavesta. Hänellä on aivan ihania töitä siellä. Kannattaa ehdottomasti poiketa!

Tällaiset pienet kortit ostin myös. Korteissa on välilehdet kirjoittamista varten ja mukaan sain vielä kortteihin sopivat kirjekuoret. Kirjekuoret ovat Postin säännösten mukaiset, joten voin postittaa kortin niissä. Ja tiedänkin jo ainakin yhden ystävän, jolle lähetän jonkun noista. 

Tämä oli viimeisin ostokseni pitsiviikolla. Tämän esittelen varmasti paremmin, kunhan olen ottanut sen käyttöön.